Melko turha oli illallinen valaisinostos, jo yöllä se alkoi temppuilla. Katkaisin kai siinä oli susi jo syntyessään ollut Kiinassa. Joten aamu sai valjeta jo melko pitkälle, ennen kuin lähdin kierrokselle.
Laiskotti jo jotenkin, homma oli tullut siihen vaiheeseen, että rutiini, mikä rutiini.
Uutta ja elähdyttävää ei enää tuntunut tässä hommassa olevan. Jo etukäteen tiesi, että kyllä sitä päivän mittaan eväät saa kokoon. Toisekseen kun oli sitä jo rahaakin melkein viikon ruokien edestä, niin motivaatio oli hieman hakusessa.
Tavalliset kulmat kiertelin, kävin torilla turisteja katsastamassa. Siellä oli pariskunta kitaran ja huilun kanssa kolikoita hankkimassa, katusoittajia, Näkyi sitenkin valuuttaa kokoon saavan. Mutta sehän on jo työtä moinen tyyli!
Kävin kirjastolla lukaisemassa s-postini. Samalla vilkaisin linja-auto aikataulut.
Kävin reklamoimassa lampusta siinä marketissa josta sen ostin illalla. Sain toisen samanlaisen tilalle välittömästi ilman pienintäkään mutinaa. Toivon mukaan se nyt tulisi olemaan pitkäikäisempi.
Realisoin löytöni ja kävin syömässä mahan täyteen huoltiksen buffetissa.
Lintissä laskin jäljellä olevat rahat: 28:85€
Siinä melkein kahden viikon hortoilun netto.
Vaan se pääoma olikin siellä mielen sopukoissa, ei näy miehestä päällepäin, mutta jotenkin se vain bitteinä näkyy. Nyt ja tässä!
torstai 3. syyskuuta 2015
12. vuorokausi
Hyvin nukutti, hyvin onnistui soluttautuminen kaduillekin pusikosta. Jätin makuupussia, makualustaa ja riippumattoa lukuun ottamatta kaikki kätköön metsikköön. Löytyi sopiva kivenkolo, jonne ne hyvin sujahtivat. Sammalta päälle, ja näkymättömissä olivat.
Siinä keräillessäni ja kävellessäni jo tutuiksi käyneitä kulmia, ja mielessä ajatus vielä kävelystä Linteriin asti, tuli mieleen polkupyörän käytännöllisyys näissä hommissa. Sillä pääsisi nopeasti eri puolille kaupunkia, samoin voisi leirinkin pitää kauempana asutuksesta, eikä matka pelipaikoille olisi liian kaukana viidenkään km.n päästä. Varttitunnissa sen sotkisi, tai ainakin puoleen tuntiin verkkaisemmallakin tahdilla.
Olihan niitä pyöränraatoja pitkin poikin kaupunkia. Mutta kun ei ollut työkaluja lainkaan,- jakarilla tekisi jo aika monenlaista remonttia. Tai monitoimilinkkarilla. Tiedossa on, ettei löytöpyörää saa pitää omanaan, mutta jos löytöosista sen kokoaisi, niin entä sitten?
Päätin kuitenkin, että fiksuinta, jos sen ihan laillisesti ostaisi. Muutamalla kympillähän jonkinlaisen saisin, jos sen haluaisin hommata.
Kuuma oli patikka Linteriin, onneksi löytyi jokunen normitölkkikin matkan varrelta, joten sama kuvio kuin edellisenä iltana oli siellä tehtävä. - Tyhjien purkkien kanssa ostoksille kauppaan.
Paluumatkalla metsikkö tien vieressä näytti niin marjaiselta, että piti käydä se tarkistamassa. Niinpä siinä puolituntinen vierähtikin mustikoiden syönnissä. Hamstrasin vielä pari kourallista iltapalan jatkeeksi mukaani muovipussiin,- hankala oli kyllä kuljetella, etteivät ihan muusiksi olisi menneet.
Illalla normi kiertelyiden aikaan mieleen tuli, etten muutamaan päivään ollut lainkaan tsekannut ostoskärryjä markettien parkkipaikoilla! Niinpä viedessäni iltapäivän löydöt kauppaan sain vielä kokonaiset 3 € kärryistä ne palautettuani paikoilleen.
Iloisesti sijoitin vielä 4 € polkupyörävalaisimeen paristoineen. Hyvä oli hieman nähdä keskiyönkin hetkinä. Toisekseen hämärässä ei roskiksiin nähnyt enää lainkaan, käsikopelolla oli tuntumaa haettava. Hieman riskaabelia hommaa, jos jotain terävää sormiin sattuisi.
Niinpä sitten päivä olikin pulkassa. Tasaraha, tietoinen valinta. Ostot ja tulot samoissa lukemissa. Tietysti jokunen purkki löytyi vielä viimeisen kaupassa käynnin jälkeenkin, seuraavana päivänä realisoitavaksi.
Siinä keräillessäni ja kävellessäni jo tutuiksi käyneitä kulmia, ja mielessä ajatus vielä kävelystä Linteriin asti, tuli mieleen polkupyörän käytännöllisyys näissä hommissa. Sillä pääsisi nopeasti eri puolille kaupunkia, samoin voisi leirinkin pitää kauempana asutuksesta, eikä matka pelipaikoille olisi liian kaukana viidenkään km.n päästä. Varttitunnissa sen sotkisi, tai ainakin puoleen tuntiin verkkaisemmallakin tahdilla.
Olihan niitä pyöränraatoja pitkin poikin kaupunkia. Mutta kun ei ollut työkaluja lainkaan,- jakarilla tekisi jo aika monenlaista remonttia. Tai monitoimilinkkarilla. Tiedossa on, ettei löytöpyörää saa pitää omanaan, mutta jos löytöosista sen kokoaisi, niin entä sitten?
Päätin kuitenkin, että fiksuinta, jos sen ihan laillisesti ostaisi. Muutamalla kympillähän jonkinlaisen saisin, jos sen haluaisin hommata.
Kuuma oli patikka Linteriin, onneksi löytyi jokunen normitölkkikin matkan varrelta, joten sama kuvio kuin edellisenä iltana oli siellä tehtävä. - Tyhjien purkkien kanssa ostoksille kauppaan.
Paluumatkalla metsikkö tien vieressä näytti niin marjaiselta, että piti käydä se tarkistamassa. Niinpä siinä puolituntinen vierähtikin mustikoiden syönnissä. Hamstrasin vielä pari kourallista iltapalan jatkeeksi mukaani muovipussiin,- hankala oli kyllä kuljetella, etteivät ihan muusiksi olisi menneet.
Illalla normi kiertelyiden aikaan mieleen tuli, etten muutamaan päivään ollut lainkaan tsekannut ostoskärryjä markettien parkkipaikoilla! Niinpä viedessäni iltapäivän löydöt kauppaan sain vielä kokonaiset 3 € kärryistä ne palautettuani paikoilleen.
Iloisesti sijoitin vielä 4 € polkupyörävalaisimeen paristoineen. Hyvä oli hieman nähdä keskiyönkin hetkinä. Toisekseen hämärässä ei roskiksiin nähnyt enää lainkaan, käsikopelolla oli tuntumaa haettava. Hieman riskaabelia hommaa, jos jotain terävää sormiin sattuisi.
Niinpä sitten päivä olikin pulkassa. Tasaraha, tietoinen valinta. Ostot ja tulot samoissa lukemissa. Tietysti jokunen purkki löytyi vielä viimeisen kaupassa käynnin jälkeenkin, seuraavana päivänä realisoitavaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)