Melko turha oli illallinen valaisinostos, jo yöllä se alkoi temppuilla. Katkaisin kai siinä oli susi jo syntyessään ollut Kiinassa. Joten aamu sai valjeta jo melko pitkälle, ennen kuin lähdin kierrokselle.
Laiskotti jo jotenkin, homma oli tullut siihen vaiheeseen, että rutiini, mikä rutiini.
Uutta ja elähdyttävää ei enää tuntunut tässä hommassa olevan. Jo etukäteen tiesi, että kyllä sitä päivän mittaan eväät saa kokoon. Toisekseen kun oli sitä jo rahaakin melkein viikon ruokien edestä, niin motivaatio oli hieman hakusessa.
Tavalliset kulmat kiertelin, kävin torilla turisteja katsastamassa. Siellä oli pariskunta kitaran ja huilun kanssa kolikoita hankkimassa, katusoittajia, Näkyi sitenkin valuuttaa kokoon saavan. Mutta sehän on jo työtä moinen tyyli!
Kävin kirjastolla lukaisemassa s-postini. Samalla vilkaisin linja-auto aikataulut.
Kävin reklamoimassa lampusta siinä marketissa josta sen ostin illalla. Sain toisen samanlaisen tilalle välittömästi ilman pienintäkään mutinaa. Toivon mukaan se nyt tulisi olemaan pitkäikäisempi.
Realisoin löytöni ja kävin syömässä mahan täyteen huoltiksen buffetissa.
Lintissä laskin jäljellä olevat rahat: 28:85€
Siinä melkein kahden viikon hortoilun netto.
Vaan se pääoma olikin siellä mielen sopukoissa, ei näy miehestä päällepäin, mutta jotenkin se vain bitteinä näkyy. Nyt ja tässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti