Taas virhepaikoitus meikäläiselle.
Korttelien mopojengi alkoi kasaantua puolenyön aikoihin siihen kävelytien päähän, jossa on pieni venevalkaman paikoitusalue. Sitä pirinää ja rätinää! Kuristimet oli kadonneet kesän mittaan koneista, ainakin siitä päätellen, että vähän väliä jollakin pottapäällä meinasi mopo lähteä käsistä, keulimiseksi meni. Sitä se lämmin kesäyö teettää.
Nukkumisesta ei oikein tullut mitään. Yritin tehdä korvatulpat paperipyyhkeen nurkasta. Vähän ne auttoivat, mutta pipariksi sen yön unet menivät.
Päätinkin lähteä kiertelemään nyt sitten keskustaa ihan vielä pimeän aikoihin, palaisin ennen aamun sarastusta hakemaan kamani parvekkeen alta, tuskin nyt sinne kukaan sattuisi etsiytymään.
Katuvalot sen verran valaisivat asumustani, että sain kamat kokoon ja hipsin sitten seinänviertä kadulle. Parahiksi nähdäkseni maijan kurvaavan kohti parkkipaikan jengiä. Syntyi aikamoinen häslinki, koko porukka hajaantui puolessa minuutissa pitkin nurmikkoa ja kevyenliikenteenväylää karkuun jeppejä. Nauratti moinen pakokauhu.
Hieman heikko oli kiertelyn tulos, liian pimeää. Pimennoissa olevat nurkat jäivät arvoituksen taa, oliko siellä mitään, vai ei? Taskulamppu olisi hankkinut hintansa varmaankin yhtenä yönä. Sitä vain ei ollut. Puoli kassillista saaliinani palasin hakemaan jo illalla keräämäni purkit ja omat varusteeni.
Siinä poistuessani näin siellä mopopoikien areenalla yksinäisen kypärän. Ajattelin, että olin ihan unohtanut tarkistaa, jäikö vesseleiltä montakin energiajuoma-purkkia tantereelle? Olihan niitä, toistakymmentä, lisäksi vielä jonkun ajohanskat. Otin talteen, ettei joku vie.
Aamu valkeni ja näytti tulevankin tosi lämmin päivä. Niinpä parranajon lisäksi omin taas hieman "shamppoota" itselleni apsilta. Uimarannalle pesulle ja uimaankin vei reittini seuraavaksi. Pesin myös uhkarohkeasti kalsarit, pitkät- ja lyhyet, t-paidan ja fleesen. Virittelin maton puiden väliin ja asetuin siestan viettoon. Aurinko sai tehdä nyt töitään; kuivatella vaatteitani.
Syötyäni leivät ja makkarat, juustonviipaleet, juotuani jugurtit nukahdinkin ihan helposti maton syleilyssä.
Heräsin sitten kun kansaa alkoi olla ihan mustanaan ( so. kalpeanaan ) rannalla, lapset kiljui, radiot, tabletit soi. Meniköhän ensi yön unet nyt torkkuessa? Joskus päiväunet on meikäläiselle kostautuneet seuraavan yön unettomuutena. Vaatteetkin oli jokseenkin kuivia, hellepäivä viimein.
Keräilin jonkun purkin ja pullon rannan tuntumasta. Lähdin siten pitseriaan "lounaalle", varaa kun oli. Nyt ei jaksaisi paljonkaan kierrellä, menisin seuraavaksi vain sinne torin nurkille katsastelemaan ja patsastelemaan.
Illalla sitten vein toista kassillista realisoitavaa kauppaan. Tuuria oli taas, - joku oli jättänyt vajaan kassillisen Lidlin purkkeja automaatin luo. Eihän ne tavan kauppaan kelpaa, paitsi jos erehtyy painaman kierrätysnappia. Huomenna kävelyttäisi siis siihenkin puotiin. Itsellä oli jokunen pullo ja purkki jemmassa ennestään, en muutaman kolikon takia viitsinyt ko. putiikkiin kävellä, se kun oli ns. laitakaupungin kupeessa. Joku 2-3 km matkaa.
Hassua oli käydä ostoksilla kaupassa mukanaan kasillinen tyhjiä purkkeja. Piti pitää omastaan huolta, muutoin joku muu ne olisi kuitenkin siitä automaatilta sillä aikaa napannut mukaansa.
Yöksi hiippailin taas sinne "leirintäalueelleni" hieman eri paikkaan kuin edellisellä kerralla. Aamulla pitäisi olla tarkkana, ettei se koiranulkoiluttaja taas tapaisi meikää. Eihän se varmaan kenellekään siitä ilmoittaisi, mutta parempi kun ei kukaan edes tietäisi majapaikkaani.
Päivän saldo oli + merkkinen taas, vaikka kävin "lounaallakin ". Ylijäämää 3;30€, joten muovipussissa oli valuuttaa, sitä yleiseurooppalaista 38:10.
sunnuntai 30. elokuuta 2015
perjantai 28. elokuuta 2015
10.vuorokausi
Aamulla tein virheen: Tullessani pusikosta tielle, tupsahdin koirankusettajan eteen. Pelästyin hieman itsekin, tai oikeastaan kiehahdin itselleni. Samoin teki koira, - alkoi räksyttää. Isäntä taas mulkaisi siihen malliin meikää, että varmaan tajusi minun olen yötä ko. pusikossa.
Ajattelin ensin tervehtiä, mutta kävelin kuitenkin vain ohitse koiraa katsoen, - ettei käy sääreen kiinni, mistäs ne aina tietää, kotihauvelit.
Asiassa sinänsä mitään outoa, koiraa pitää ulkoiluttaa, mutta kun kello oli vasta jotain neljän maissa, vielä hämärää. Pullonkeräilijän nousuaika, mutta koirankusettajan? Sääliksi käy.
Niinpä siinä kulkiessani kohti keskustaa järkeilin, että seuraava yö olisi vietettävä jossain muualla, ettei taas joutuisi haukutuksi. Joten päivän mittaan olisi katseltava kaupunkia silläkin silmällä. Osa tavaroista oli taas piilossa kuten edellisenäkin päivänä, joten vielä olisi paikalle palattava jossain vaiheessa.
Ilma oli taas kirkas ja lämmin päivä tulossa kaikesta päättelen. Siis uimarantaan ja torille kunhan aamuinen etsintä olisi saatu tehtyä. Siinä kuuden maissa näkyivät kauppojen edustoilla siivoojat liikkuvan, samoin kaupoille ja puistoille löytyi roskankerääjiä. Sitä ennen oli kermat siis päältä kuorittava.
Päivä oli jokseenkin edellisen toisinto, mitään kiinteä en ostanut, söin pitseriassa, ostin kahvit torilta ja reppuun lisäksi elintarvikkeita kaupasta. Tonnikalaa, digestivejä, taatelipaketti. Vettä pulloon silloin tällöin kauppojen käsienpesualtaan hanasta palautusautomaattien luota.
Illalla kymmenen jälkeen vetäydyin erään kerrostalon alimman parvekkeen alle uinumaan, haettuani loput kamoista kätköstä. Levitin kevytpeitteen alimmaiseksi, siihen sitten se uusi makuualusta ja tyynyksi riippumatto pussissaan. Kova ja tasainen petipaikka.
Parinkymmenen metrinpäässä kulki kävelytie rannan suunnassa ja siinä talon ja tien välissä sopivasti oli ruusupuskia näkösuojaksi meikäläiselle.
Hankkeeksi oli päivä kaiken kaikkiaan käynyt, pääomaa syömisten jälkeen nyt koossa 34,80€.
Ajattelin ensin tervehtiä, mutta kävelin kuitenkin vain ohitse koiraa katsoen, - ettei käy sääreen kiinni, mistäs ne aina tietää, kotihauvelit.
Asiassa sinänsä mitään outoa, koiraa pitää ulkoiluttaa, mutta kun kello oli vasta jotain neljän maissa, vielä hämärää. Pullonkeräilijän nousuaika, mutta koirankusettajan? Sääliksi käy.
Niinpä siinä kulkiessani kohti keskustaa järkeilin, että seuraava yö olisi vietettävä jossain muualla, ettei taas joutuisi haukutuksi. Joten päivän mittaan olisi katseltava kaupunkia silläkin silmällä. Osa tavaroista oli taas piilossa kuten edellisenäkin päivänä, joten vielä olisi paikalle palattava jossain vaiheessa.
Ilma oli taas kirkas ja lämmin päivä tulossa kaikesta päättelen. Siis uimarantaan ja torille kunhan aamuinen etsintä olisi saatu tehtyä. Siinä kuuden maissa näkyivät kauppojen edustoilla siivoojat liikkuvan, samoin kaupoille ja puistoille löytyi roskankerääjiä. Sitä ennen oli kermat siis päältä kuorittava.
Päivä oli jokseenkin edellisen toisinto, mitään kiinteä en ostanut, söin pitseriassa, ostin kahvit torilta ja reppuun lisäksi elintarvikkeita kaupasta. Tonnikalaa, digestivejä, taatelipaketti. Vettä pulloon silloin tällöin kauppojen käsienpesualtaan hanasta palautusautomaattien luota.
Illalla kymmenen jälkeen vetäydyin erään kerrostalon alimman parvekkeen alle uinumaan, haettuani loput kamoista kätköstä. Levitin kevytpeitteen alimmaiseksi, siihen sitten se uusi makuualusta ja tyynyksi riippumatto pussissaan. Kova ja tasainen petipaikka.
Parinkymmenen metrinpäässä kulki kävelytie rannan suunnassa ja siinä talon ja tien välissä sopivasti oli ruusupuskia näkösuojaksi meikäläiselle.
Hankkeeksi oli päivä kaiken kaikkiaan käynyt, pääomaa syömisten jälkeen nyt koossa 34,80€.
9.vuorokausi
Aamuhämärissä lähdin leiristäni kätkettyäni makuualustana käyttämäni kuplamuovin ja löytämäni auton tuulilasipeitteen kevytpeitteeseen käärittynä kallionkoloon. Mielessä kävi, että jos ostaisin ohuen extreme-alustan niiden tilalle. Tahtoivat luisua nuo nykyiset pois paikoiltaan makaillessa.
Leiri oli vajaan kilometrin päässä keskustan riemuista, joten pian olinkin pelipaikoilla kokoilemassa käteisvaroja itselleni. Hyvin löytyi saalista. Näin myös muita samoissa puuhissa. Eräskin pariskunta pyörillä kierteli katuja ja puistoja. kovin oli kuluneet vaatteet päällään ja pyörätkin jostain 1900-luvulta peräisin. Tarpeeseensa keräilivät.
Odottelin jonkun tovin kauppojen aukeamista ja kävin realisoimassa löytöni. Hassua oli, että piti kuitata nimmarilla koko potti, koska en ostanut mitään ko. putiikista. Ja hassumpaa vielä, että kuittiin piti laittaa nimenselvennyskin! - Hyvä kun ei henkkaria tarvinnut esittää 7€ 50 sentin takia.
Aamupesun kävin taas huoltiksella, sitten jäin vielä lukemaan lehdet ja katsomaan uutisetkin töllöstä. Kiirettä ei ollut kiertelemään, rahaa kun oli. Tosin hieman piti itseään rauhoitella, se eilinen automaattirumba kun vielä poltteli mielessä. Ah, - sitä ahneutta on itse kunkin suitsittavana.
Kävelin ja katselin hieman keskustan ruokapaikkojen hintoja. Siinä ne 8-9 euron kieppeillä olivat, päädyin sitten kebab-puotiin, hyvää oli ja kustansi sen 6 €. Join vain vettä palanpainikkeeksi, annos oli aika hurjan kokoinen ja jostain syystä tulinenkin.
Siirryin sitten kohti turistien suosimaa torirantaa. Kahviloita, krääsää, marjoja ja musiikkia tarjolla. Ilmakin oli hyvä, kirkas päivä ja lämpöäkin alkoi olla varustukselleni jo liikaakin. Varpaani maihareissa kyllä tarkenivat.
Siinä sitten dyykkailin roskikset, limsa pulloja alkoi kertyä. Istuskelin penkeillä ja seurasin kun aina silloin tällöin joku pudotti tyhjän kioskista ostamansa limsa- tai vesipullon roskikseen. Kävin sen saman tien noutamassa omiin kasseihini.
Mutta kyllä se toisten syöminen ja juominen alkoi kaivella mieltä, eikä siinä sitten muu auttanutkaan kuin ostaa omat kahvit ja paakkelsit. 4:40€
Siitä sitten taas realisointikierros kauppaan ja se ohut makuualusta ( 6:90 €) mukana takaisin kaduille.
Illalla vielä yksi kassillinen ennen yhdeksää.
Olin osan iltapäivää vain makaillut uimarannan tuntumassa uudella patjalla, joutenoloa ja ihmisten katselua. Söin jätskit ja ostin välipalaa kaupasta.
Yöksi takaisin " leirintäalueelleni ". Taskussa oli päivän jälkeen valuuttaa 20:20€
Leiri oli vajaan kilometrin päässä keskustan riemuista, joten pian olinkin pelipaikoilla kokoilemassa käteisvaroja itselleni. Hyvin löytyi saalista. Näin myös muita samoissa puuhissa. Eräskin pariskunta pyörillä kierteli katuja ja puistoja. kovin oli kuluneet vaatteet päällään ja pyörätkin jostain 1900-luvulta peräisin. Tarpeeseensa keräilivät.
Odottelin jonkun tovin kauppojen aukeamista ja kävin realisoimassa löytöni. Hassua oli, että piti kuitata nimmarilla koko potti, koska en ostanut mitään ko. putiikista. Ja hassumpaa vielä, että kuittiin piti laittaa nimenselvennyskin! - Hyvä kun ei henkkaria tarvinnut esittää 7€ 50 sentin takia.
Aamupesun kävin taas huoltiksella, sitten jäin vielä lukemaan lehdet ja katsomaan uutisetkin töllöstä. Kiirettä ei ollut kiertelemään, rahaa kun oli. Tosin hieman piti itseään rauhoitella, se eilinen automaattirumba kun vielä poltteli mielessä. Ah, - sitä ahneutta on itse kunkin suitsittavana.
Kävelin ja katselin hieman keskustan ruokapaikkojen hintoja. Siinä ne 8-9 euron kieppeillä olivat, päädyin sitten kebab-puotiin, hyvää oli ja kustansi sen 6 €. Join vain vettä palanpainikkeeksi, annos oli aika hurjan kokoinen ja jostain syystä tulinenkin.
Siirryin sitten kohti turistien suosimaa torirantaa. Kahviloita, krääsää, marjoja ja musiikkia tarjolla. Ilmakin oli hyvä, kirkas päivä ja lämpöäkin alkoi olla varustukselleni jo liikaakin. Varpaani maihareissa kyllä tarkenivat.
Siinä sitten dyykkailin roskikset, limsa pulloja alkoi kertyä. Istuskelin penkeillä ja seurasin kun aina silloin tällöin joku pudotti tyhjän kioskista ostamansa limsa- tai vesipullon roskikseen. Kävin sen saman tien noutamassa omiin kasseihini.
Mutta kyllä se toisten syöminen ja juominen alkoi kaivella mieltä, eikä siinä sitten muu auttanutkaan kuin ostaa omat kahvit ja paakkelsit. 4:40€
Siitä sitten taas realisointikierros kauppaan ja se ohut makuualusta ( 6:90 €) mukana takaisin kaduille.
Illalla vielä yksi kassillinen ennen yhdeksää.
Olin osan iltapäivää vain makaillut uimarannan tuntumassa uudella patjalla, joutenoloa ja ihmisten katselua. Söin jätskit ja ostin välipalaa kaupasta.
Yöksi takaisin " leirintäalueelleni ". Taskussa oli päivän jälkeen valuuttaa 20:20€
8.vuorokausi toinen kaupunki
Suunnilleen kuuden aikoihin havahduin takaisin keräilytalouden maailmaan, uinuttuani jossain kuudennessa ulottuvuudessa riippumatossani autiotalon takapihalla.
Illalla, tai melkeinhän se jo yöksi luettiin, jäin lähistön pysäkille linja-autosta, jatkaakseni jalkaisin kohti uutta "kotiseutuani". Huomasin melkein heti kyseisen rintamiestalon tietä lampsiessani. Tiehaarassa heinikko rehotti puolimetrisenä, joten älykkäästi päättelin, ettei siellä isäntäväki kotona olisi. Tai sitten taloon oli toinenkin tie...
Illalla sain myytyä yhdelle tupakan pummaajalle pienellä tappiolla kokonaisen tupakka-askini, maistias-savut siitä ensin tarjottuani. Kova oli jannu tinkimään, joten vain 3 eeroa siitä sain. Huonolla onnella olisin saanut köniini ja menettänyt sen askin kuitenkin. Hieman oli aggressiivinen kaveri kyseessä. Höpötti joitain, että oli autokorjaamo takavarikoinut ko. persoonan ajoneuvon kun ei ollut maksanut remonttia autoa hakiessaan. Piti kuulemma hällä olla luottoa, vaan korjaamon pomo oli ollut toista mieltä. - Nyt sitten etsi jotakuta, jolle antaa turpiin jostain sopivasta tekosyystä. Vaikkapa tupakan tarjoamattomuudesta...
Linttikuski höpötti koko ajan saimaannorpista. Oli ollut juuri kesälomalla ja käynyt niitä katsastamassa. Nähnytkin jonkun yksilön. Olin ainoa matkustaja ko. vuorolla jonkun kymmenen kilometriä, joten minulle se linjaa jurnuttaessaan höpötti. Jäin pois sitten viitisen km. ennen keskustaa, aamulla jatkaisin jalkaisin lopun matkaa.
Söin loput evääni ja lisäsin vitamiineja elimistöön pihamaan mustaherukkapensaista. Vielä siihen jäi jokunen kymmenen litraa odottamaan ottajaa.
Sitten vaan tien laitaan ja suunta kohti pelipaikkoja. Mukavasti alkoi kassi täyttyä, ja täysi se sitten olikin kun ensimmäinen marketti kohdalle osui.
" Palautusautomaatti rikki, huolto tilattu. Pahoittelemme!"
Siinä sitä hieman noiduttiin, - en ollut ainoa. Jäin huilimaan kuitenkin eteisen penkille reppuni ja kassini kanssa. Jokunen asiakas pyörähti purkkeineen takaisin autolleen, Joku meni kamojensa kanssa sisään kauppaan Sitten jo eräs alkoi työntää purkkikassiaan roskikseen. Sanoin sille, " Hei, annatko ne mulle, vien ne tuonne tien toiselle puolen. Jos siellä toi automaatti nyt pelaa?"
" Kele, tos o!" kaveri murahti.
Jäin vielä kyttäämään lisään samanlaisia tapauksia,- turhaan. Veivät purkkinsa takaisin autoihin.
Kävin sitten realisoimassa purkit ja putelit. Liki 10 euroa, 9, 45€.
Palasin sinne vikaantuneen palautusautomaatin luo ja ajattelin, että jos vaikka pari tuntia kyttään, onhan se helpompaa kuin kävely.
Moni pudisti päätään ja sanoi itse tuovansa myöhemmin pullonsa tai sitten sanoivat itse vievänsä ne toisaalle. Mutta olipa niitäkin, jotka melkein tuntuivat huokaisevan helpotuksesta kun tarjouduin viemään purkit ja pullot naapuriin. Eihän kenelläkään ihan mahdottomia purkkikasoja mukanaan ollut, muutaman purkin sain aina silloin tällöin itselleni, mutta lopputuloksena siinä jouduin ramppaamaan edestakaisin kahden kaupan väliä, mutta rahaa tuli!
Se kaksi tuntia venyi pitkälle iltapäivään. Välillä kävin itse syömässä pitseriassa 4:90 päivänpitsan ja
join kahvitkin.
Kolmen aikaan tuli huoltomies paikalle, kyttäsin yhä paikalla, mutta turhaan. Nyt asiakkaat näkivät, että kohta peli toimii ja anteliaisuus oli tiessään.
No, ei se mitään. Vetäydyin takavasemmalle ja laskin rahat. 24,85€!
Olin hankkinut päivässä yli 30 euroa; sillä olinhan jo syönyt ja juonut osan hankkeistani. Ja vielä ei "työaikani" ollut lopussa, en ollut edes keskustassa käynyt.
Mielessäni oli jo entuudestaan tuttu leiripaikka lähellä keskustan riemuja. Siellä on ihan kyltti ko. asiaan koskien:" Leiriytyminen kielletty". - On se niin hyvä leiripaikka, että viralliselle leirintäalueelle ei muuten turistit eksyisikään. Vai miksi se kyltti siellä on?
Sinne majoittuisin kun hämärä saa. Ei olisi ensimmäinen kerta vanhalle kaupunkisissille.
Keskustan marketin säilytyslokeroon työnsin reppuni, hyvä kun juuri ja juuri sopi. Avaimen " unohdin" taskuun, kun lähdin kiertelemään kaduille. Pitäisi muistaa ennen 21 hakea se pois...
Ja muistinhan minä. Palautin illan mittaan keräämäni saaliin automaattiin ja olin vieläkin rikkaampi kuin päivällä. Liki kymppi taas hanketta. 8, 50£ , heh puntaa...ei kun € piti naputella.
Olin tietysti osan päivähankkeistani syönyt kierrellessäni ja katsellessani kaupunkia. Aamupalatarpeetkin oli repussa, vielä oli kuitenkin mukavasti rahaa jäljellä. 18,20€.
Ilta hämärtyi ja hivuttauduin vanhalle jo entuudestaan tutulle yöpymispaikalle. Vielä piti istuskella ja kuulostella jonkun aikaa. Viimeiset lenkkeilijät häipyi poluilta ja pimeni tarpeeksi. - Köydet puihin ja matto katettuna siihen väliin, uni saa.
Illalla, tai melkeinhän se jo yöksi luettiin, jäin lähistön pysäkille linja-autosta, jatkaakseni jalkaisin kohti uutta "kotiseutuani". Huomasin melkein heti kyseisen rintamiestalon tietä lampsiessani. Tiehaarassa heinikko rehotti puolimetrisenä, joten älykkäästi päättelin, ettei siellä isäntäväki kotona olisi. Tai sitten taloon oli toinenkin tie...
Illalla sain myytyä yhdelle tupakan pummaajalle pienellä tappiolla kokonaisen tupakka-askini, maistias-savut siitä ensin tarjottuani. Kova oli jannu tinkimään, joten vain 3 eeroa siitä sain. Huonolla onnella olisin saanut köniini ja menettänyt sen askin kuitenkin. Hieman oli aggressiivinen kaveri kyseessä. Höpötti joitain, että oli autokorjaamo takavarikoinut ko. persoonan ajoneuvon kun ei ollut maksanut remonttia autoa hakiessaan. Piti kuulemma hällä olla luottoa, vaan korjaamon pomo oli ollut toista mieltä. - Nyt sitten etsi jotakuta, jolle antaa turpiin jostain sopivasta tekosyystä. Vaikkapa tupakan tarjoamattomuudesta...
Linttikuski höpötti koko ajan saimaannorpista. Oli ollut juuri kesälomalla ja käynyt niitä katsastamassa. Nähnytkin jonkun yksilön. Olin ainoa matkustaja ko. vuorolla jonkun kymmenen kilometriä, joten minulle se linjaa jurnuttaessaan höpötti. Jäin pois sitten viitisen km. ennen keskustaa, aamulla jatkaisin jalkaisin lopun matkaa.
Söin loput evääni ja lisäsin vitamiineja elimistöön pihamaan mustaherukkapensaista. Vielä siihen jäi jokunen kymmenen litraa odottamaan ottajaa.
Sitten vaan tien laitaan ja suunta kohti pelipaikkoja. Mukavasti alkoi kassi täyttyä, ja täysi se sitten olikin kun ensimmäinen marketti kohdalle osui.
" Palautusautomaatti rikki, huolto tilattu. Pahoittelemme!"
Siinä sitä hieman noiduttiin, - en ollut ainoa. Jäin huilimaan kuitenkin eteisen penkille reppuni ja kassini kanssa. Jokunen asiakas pyörähti purkkeineen takaisin autolleen, Joku meni kamojensa kanssa sisään kauppaan Sitten jo eräs alkoi työntää purkkikassiaan roskikseen. Sanoin sille, " Hei, annatko ne mulle, vien ne tuonne tien toiselle puolen. Jos siellä toi automaatti nyt pelaa?"
" Kele, tos o!" kaveri murahti.
Jäin vielä kyttäämään lisään samanlaisia tapauksia,- turhaan. Veivät purkkinsa takaisin autoihin.
Kävin sitten realisoimassa purkit ja putelit. Liki 10 euroa, 9, 45€.
Palasin sinne vikaantuneen palautusautomaatin luo ja ajattelin, että jos vaikka pari tuntia kyttään, onhan se helpompaa kuin kävely.
Moni pudisti päätään ja sanoi itse tuovansa myöhemmin pullonsa tai sitten sanoivat itse vievänsä ne toisaalle. Mutta olipa niitäkin, jotka melkein tuntuivat huokaisevan helpotuksesta kun tarjouduin viemään purkit ja pullot naapuriin. Eihän kenelläkään ihan mahdottomia purkkikasoja mukanaan ollut, muutaman purkin sain aina silloin tällöin itselleni, mutta lopputuloksena siinä jouduin ramppaamaan edestakaisin kahden kaupan väliä, mutta rahaa tuli!
Se kaksi tuntia venyi pitkälle iltapäivään. Välillä kävin itse syömässä pitseriassa 4:90 päivänpitsan ja
join kahvitkin.
Kolmen aikaan tuli huoltomies paikalle, kyttäsin yhä paikalla, mutta turhaan. Nyt asiakkaat näkivät, että kohta peli toimii ja anteliaisuus oli tiessään.
No, ei se mitään. Vetäydyin takavasemmalle ja laskin rahat. 24,85€!
Olin hankkinut päivässä yli 30 euroa; sillä olinhan jo syönyt ja juonut osan hankkeistani. Ja vielä ei "työaikani" ollut lopussa, en ollut edes keskustassa käynyt.
Mielessäni oli jo entuudestaan tuttu leiripaikka lähellä keskustan riemuja. Siellä on ihan kyltti ko. asiaan koskien:" Leiriytyminen kielletty". - On se niin hyvä leiripaikka, että viralliselle leirintäalueelle ei muuten turistit eksyisikään. Vai miksi se kyltti siellä on?
Sinne majoittuisin kun hämärä saa. Ei olisi ensimmäinen kerta vanhalle kaupunkisissille.
Keskustan marketin säilytyslokeroon työnsin reppuni, hyvä kun juuri ja juuri sopi. Avaimen " unohdin" taskuun, kun lähdin kiertelemään kaduille. Pitäisi muistaa ennen 21 hakea se pois...
Ja muistinhan minä. Palautin illan mittaan keräämäni saaliin automaattiin ja olin vieläkin rikkaampi kuin päivällä. Liki kymppi taas hanketta. 8, 50£ , heh puntaa...ei kun € piti naputella.
Olin tietysti osan päivähankkeistani syönyt kierrellessäni ja katsellessani kaupunkia. Aamupalatarpeetkin oli repussa, vielä oli kuitenkin mukavasti rahaa jäljellä. 18,20€.
Ilta hämärtyi ja hivuttauduin vanhalle jo entuudestaan tutulle yöpymispaikalle. Vielä piti istuskella ja kuulostella jonkun aikaa. Viimeiset lenkkeilijät häipyi poluilta ja pimeni tarpeeksi. - Köydet puihin ja matto katettuna siihen väliin, uni saa.
perjantai 7. elokuuta 2015
7. vuorokausi
Vettä satoi reippaasti jo aamuyöstä. Heräsin hetkeksi sateen alkaessa, oli melkoisen hämärää vieläkin, mitähän lienee kello ollut, jotain 2 maissa. Syksy saa...
Meikä on outo nukkuja, sateen ropina se, se vasta nukuttaakin, niinpä lienee ollut jo yli kahdeksan kun pääsin aamupalan kimppuun. Se oli yli ikäinen gotler-siivupaketti ja reissumiespaketti höystettynä ikääntyvällä jugurtilla ja vedellä. Kassa K-marketissa miinusti reilun euron niistä ja käteen latoi 7€ 15 senttiä.
K-marketeissa saa osasta " parasta ennen" pvm:ää lähestyvistä elintarvikkeista -50% alennuksia, S-ryhmä antaa vain -30% ikääntyneistä elintarvikkeista. Helppo valita ostos paikkansa? Tosin K-market pistää alkuhinnan korkeammalle...
Päivän kiertelyn aikana alkoi mielessä kiertää ajatus paikkakunnan vaihdosta. Josko kokeilisi siellä missä on paljon ulkomaalaisia turisteja, kotimaan matkailijoita, lomanviettäjiä?
Käynti kirjaston koneella kertoi matkalipun hinnaksi 13:65€. Mutta jos kävelisinkin viimeiset kilometrit, silloin hieman vajaampikin pääoma riittäisi matkalippuun.
Kirjastossa sai varttitunnin koneella olla ilman kirjastokorttia. Pidemmistä nettisessiosita pitäisi jättää kortti pantiksi -> paljastaa identiteettinsä...
"Muuttopäätöksen" tehneenä löysin itseni kävelemästä sitä kolmatta ulosmenotietä etsien linja-autolippuun täydennystä. Neljättä tietä ei tästä taajamasta ulos olekaan, eikä sisäänkään. Tuskaista oli kävellä, kaiken kukkuraksi alkoi sataa. Käännyin takaisinpäin "4 km keskusta" merkin kohdalta. Siis 8 kilometrin etsintäpartio tuli muun kiertelyn lisäksi tehtyä tänä päivänä.
"Kauppaan palauttamaan purkit ja syöntikään ei pahitteeksi olisi"; tuumin litimärkänä. Sateenvarjo oli siellä kätköpaikassa. ( virhe nro: 23) heh...
Tosiasiassa jalat ne vasta märkiä olivat. Märässä tienvarsiruohikossa kahlailu kasteli maiharit perinpohjin, vaikka ne joskus olivat "6-h vedenkestonahkaa".
Hieman alkoi olo helpottaa jo palautusautomaatilla, liki 8 € hanketta 8 km kävelyllä, siis noin 5 euroa tunnissa verottomana.
Pitsaa naamariin, piimäpurkkikin oli tarjouksessa. Lihapullia ja reissumiestä normihintaan. Evääksi vielä paketti lihapiirakoita. Vettä pulloon.
Vaatetuskin alkoi päällä kuivahtaa, kengät yhä märät, kuten sukatkin.
Vaille kahdeksan kävelin koko omaisuuteni kanssa linja-autoasemalle.
-Jos kävelisin sitten sen loppumatkan kaupunkiin, ellei autokuski minua 12 €:lla sinne veisi...
jatkuu...
Meikä on outo nukkuja, sateen ropina se, se vasta nukuttaakin, niinpä lienee ollut jo yli kahdeksan kun pääsin aamupalan kimppuun. Se oli yli ikäinen gotler-siivupaketti ja reissumiespaketti höystettynä ikääntyvällä jugurtilla ja vedellä. Kassa K-marketissa miinusti reilun euron niistä ja käteen latoi 7€ 15 senttiä.
K-marketeissa saa osasta " parasta ennen" pvm:ää lähestyvistä elintarvikkeista -50% alennuksia, S-ryhmä antaa vain -30% ikääntyneistä elintarvikkeista. Helppo valita ostos paikkansa? Tosin K-market pistää alkuhinnan korkeammalle...
Päivän kiertelyn aikana alkoi mielessä kiertää ajatus paikkakunnan vaihdosta. Josko kokeilisi siellä missä on paljon ulkomaalaisia turisteja, kotimaan matkailijoita, lomanviettäjiä?
Käynti kirjaston koneella kertoi matkalipun hinnaksi 13:65€. Mutta jos kävelisinkin viimeiset kilometrit, silloin hieman vajaampikin pääoma riittäisi matkalippuun.
Kirjastossa sai varttitunnin koneella olla ilman kirjastokorttia. Pidemmistä nettisessiosita pitäisi jättää kortti pantiksi -> paljastaa identiteettinsä...
"Muuttopäätöksen" tehneenä löysin itseni kävelemästä sitä kolmatta ulosmenotietä etsien linja-autolippuun täydennystä. Neljättä tietä ei tästä taajamasta ulos olekaan, eikä sisäänkään. Tuskaista oli kävellä, kaiken kukkuraksi alkoi sataa. Käännyin takaisinpäin "4 km keskusta" merkin kohdalta. Siis 8 kilometrin etsintäpartio tuli muun kiertelyn lisäksi tehtyä tänä päivänä.
"Kauppaan palauttamaan purkit ja syöntikään ei pahitteeksi olisi"; tuumin litimärkänä. Sateenvarjo oli siellä kätköpaikassa. ( virhe nro: 23) heh...
Tosiasiassa jalat ne vasta märkiä olivat. Märässä tienvarsiruohikossa kahlailu kasteli maiharit perinpohjin, vaikka ne joskus olivat "6-h vedenkestonahkaa".
Hieman alkoi olo helpottaa jo palautusautomaatilla, liki 8 € hanketta 8 km kävelyllä, siis noin 5 euroa tunnissa verottomana.
Pitsaa naamariin, piimäpurkkikin oli tarjouksessa. Lihapullia ja reissumiestä normihintaan. Evääksi vielä paketti lihapiirakoita. Vettä pulloon.
Vaatetuskin alkoi päällä kuivahtaa, kengät yhä märät, kuten sukatkin.
Vaille kahdeksan kävelin koko omaisuuteni kanssa linja-autoasemalle.
-Jos kävelisin sitten sen loppumatkan kaupunkiin, ellei autokuski minua 12 €:lla sinne veisi...
jatkuu...
torstai 6. elokuuta 2015
6. vuorokausi
"Minähän haisen!"- Siinä aamuinen oivallus. Lämpimässä pussissa olivat deodorantit pettäneet meikäläisen pahemman kerran. Tosin olihan kunnon pesusta jo jokunen vuorokausi vierähtänyt. Yötä päivää samat vaatteet päällä.
Joten päivän lämmettyä, jos se nyt sitten lämpenisi, olisi käytävä järvessä, Pieni pakko olisi pesulle päästä ja psyykkaus alkoi heti. Eipä siinä paljon tarvinnut miettiä moisen teon tarpeellisuutta, kun kainaloaan nuuhkaisi.
Käydessäni huoltiksen vessassa parranajossa, pumppailin hieman saippuaa yhteen limsapulloon, huuhdeltuani sen ensin puhtaaksi. Turha lie sokerivettä hiuksiin kaataa. Vai?
Tavaraa alkoi kertyä pikkuhiljaa liikaakin. Repussa yöpymistarpeet, käsissä muovipussit pulloineen ja purkkeineen. Niinpä aloin katsella sopivaa kätköpaikkaa osalle kamoista. Kurtturuusupuskan valitsin, sinne harva viitsii sisään ängetä. Selkään reppuun jätin kuitenkin yhä makuupussin ja riippumaton. Pusikoon jäi makuualustat, eli auton tuulilasinpeite, muovinsuikaleita. Osa vaatetuksesta.
Sitten pieni hölkkä kohti uimarantaa. Muistin miten intissä meitä juoksutetiin ensin tasatahdissa hikeen ja läkähdyspisteeseen, sitten vaatteet rannalle ja järveen. ( järveen meno oli vapaaehtoista)
Silloin ei toukokuinen vesikään tuntunut kylmältä.
Saman tein taas. - Vaatteet rannalle ja veden kylmyyttä kokeilematta juoksu järveen. Saamari, se onnistui! Pesu ja silitys. Kuivaus oli hieman hakusessa, pyyhe puuttui, mutta sainpa vaatteet taas päälleni ja kiertolaiselämä jatkui talviturkin heiton jälkeen.
Muutama purkkikin oli lähtenyt harrastamaan Kalja-kelluntaa...
"Olin ansainnut kahvit", ajattelin mielessäni, ja käytyäni realisoimassa purkit ja pullot, törsäsin kahviin ja pullaan liki neljä euroa. Käteen jäi vielä 3:50€.
Mielessä kävi, pitäisikö alusvaatteet uusia? Likaisiahan ne jo olivat. Kirppikseltä ne muutamalla kolikolla saisin. Hyvässä lykyssä pestynäkin. Annoin asian kuitenkin vielä olla, jos vaikka sattuisi hellepäivä kohdalle, niin huuhtelisin ne vanhat kalsarit...
Illalla kiersin toisen ulosmenotien vartta muutaman kilometrin. Hyvä tuotos tulikin, pari kassillista tavaraa. Kätkin ne samaan ruusupuskaan, josta otin tavarat mukaani ja etsiydyin nukkumaan lähistön pusikkoon.
Joten päivän lämmettyä, jos se nyt sitten lämpenisi, olisi käytävä järvessä, Pieni pakko olisi pesulle päästä ja psyykkaus alkoi heti. Eipä siinä paljon tarvinnut miettiä moisen teon tarpeellisuutta, kun kainaloaan nuuhkaisi.
Käydessäni huoltiksen vessassa parranajossa, pumppailin hieman saippuaa yhteen limsapulloon, huuhdeltuani sen ensin puhtaaksi. Turha lie sokerivettä hiuksiin kaataa. Vai?
Tavaraa alkoi kertyä pikkuhiljaa liikaakin. Repussa yöpymistarpeet, käsissä muovipussit pulloineen ja purkkeineen. Niinpä aloin katsella sopivaa kätköpaikkaa osalle kamoista. Kurtturuusupuskan valitsin, sinne harva viitsii sisään ängetä. Selkään reppuun jätin kuitenkin yhä makuupussin ja riippumaton. Pusikoon jäi makuualustat, eli auton tuulilasinpeite, muovinsuikaleita. Osa vaatetuksesta.
Sitten pieni hölkkä kohti uimarantaa. Muistin miten intissä meitä juoksutetiin ensin tasatahdissa hikeen ja läkähdyspisteeseen, sitten vaatteet rannalle ja järveen. ( järveen meno oli vapaaehtoista)
Silloin ei toukokuinen vesikään tuntunut kylmältä.
Saman tein taas. - Vaatteet rannalle ja veden kylmyyttä kokeilematta juoksu järveen. Saamari, se onnistui! Pesu ja silitys. Kuivaus oli hieman hakusessa, pyyhe puuttui, mutta sainpa vaatteet taas päälleni ja kiertolaiselämä jatkui talviturkin heiton jälkeen.
Muutama purkkikin oli lähtenyt harrastamaan Kalja-kelluntaa...
"Olin ansainnut kahvit", ajattelin mielessäni, ja käytyäni realisoimassa purkit ja pullot, törsäsin kahviin ja pullaan liki neljä euroa. Käteen jäi vielä 3:50€.
Mielessä kävi, pitäisikö alusvaatteet uusia? Likaisiahan ne jo olivat. Kirppikseltä ne muutamalla kolikolla saisin. Hyvässä lykyssä pestynäkin. Annoin asian kuitenkin vielä olla, jos vaikka sattuisi hellepäivä kohdalle, niin huuhtelisin ne vanhat kalsarit...
Illalla kiersin toisen ulosmenotien vartta muutaman kilometrin. Hyvä tuotos tulikin, pari kassillista tavaraa. Kätkin ne samaan ruusupuskaan, josta otin tavarat mukaani ja etsiydyin nukkumaan lähistön pusikkoon.
keskiviikko 5. elokuuta 2015
5. vuorokausi
Sunnuntai aamu, hyytävän kylmän yön jälkeen heräilin jo varhain. Varmaan liki nollaa lämpötila kävi aamuyöstä. Helmikuun kelejä heinäkuussa!
Mutta kuitenkin kasillinen tavaraa löytyi jo aamutuimaan, plus nurmelle heitetyt collegepusero ja shortsit! Likainen se pusero oli, mutta ehyt ja oikeaa kokoakin, - no, hieman reilusti. Shortsit jätin sikseen, nämä kelit kun on mitä on. Turhaa kannettavaa pitää välttää.
Pysyäkseni lämpimänä lähdin vielä ulosmenotien vartta koluamaan, ensin kätkettyäni omaisuuteni pusikkoon. Kaupathan aukeavat vasta puoliltapäivin. Eikä se patikka ollut turhakaan, hyvin oli purkit ja putelit tarjolla, harva kolunnee näitä seutuja. Osa oli toisin rutussa jäätyään renkaan alle, mutta onhan meitis sen verran metallimiesten verta, ettei moinen aiheuta ongelmia. Onhan sitä autojakin oiottu, saatikka alumiinipurkkia. Eihän siitä juuri muuta tarvitse sileäksi saada kuin koodi.
Sitten iltapäivän aluksi realisoitiin aamun työt. 10:10€ ja vielä kaupan edestä asfaltilta 2 € kolikko! Vanhat säästöt lisäksi omistin kokonaiset 18.35 euroa. Joten; halpishalliin ja makuupussi kainaloon! Vielä varsiteriä 3 kpl paketti ja hammasharja. Pääomani hupeni 35 senttiin.
Mikään huippupussi se ei tietenkään ole, en suosittele sitä Himalajalle, enkä Haltille, mutta kotimaan s(e)ikailuihin se ostettiinkin. Etiketin mukaan mukamas pärjää + 3 asteen keleissä, -kokeillaan kun kohdalle sattuu. ( mitään kiirettä tosin moiseen kokeiluun ei ole )
Vaan nyt olin ottanut tietoisen riskin ( taas ), - ruokana oli vain eiliset myslit. Riittävästi ehkä tälle iltapäivälle, mutta illansuussa kyllä syötävää kaipailisin varmasti, joten käytyäni absilla parranajossa ja pesemässä hampaani, oli taas lähdettävä katselemaan mahdollisia realisoitavia löytötavaroita kaduilta ja pusikoista. Jos näin viileänä kesä jatkuisi, makuupussi olisi enemmän kuin tarpeen. Siksi sen hommasin, ennemmin kuin eineksiä.
Eineksistä tuli mieleen, että alun perin olin suunnitellut tekeväni itse osan ruuasta, joko nuotiolla tai ihan keittimen avulla, mutta huomasin sen jo alkupäivinä ihan turhaksi puuhaksi. Kyllä cityssä saa valmista purtavaa, ilman omaa keittiötäkin. Taas yksi turhake pois mukana kannettavista tavaroista.
Illalla alkoi ilma hieman kesäistyä, ainakaan en enää kaikkea vaatetusta päälläni tarvinnut. Pitkät kalsarit sain pois jaloista, eikä takkikaan harteilla keikkunut, vaan repun päällä.
Muutaman purkin sain kokoon ja niillä sitten sen iltapitsan, sekä yli-ikäisen juotavan jugorttipullon, tietty - 50% hinnanhelpotuksella.
Aivan pers'aukisena kuitenkin virittelin yöpuuni ja kaivauduin neitsytuniin pussini sopukkaan..,
Mutta kuitenkin kasillinen tavaraa löytyi jo aamutuimaan, plus nurmelle heitetyt collegepusero ja shortsit! Likainen se pusero oli, mutta ehyt ja oikeaa kokoakin, - no, hieman reilusti. Shortsit jätin sikseen, nämä kelit kun on mitä on. Turhaa kannettavaa pitää välttää.
Pysyäkseni lämpimänä lähdin vielä ulosmenotien vartta koluamaan, ensin kätkettyäni omaisuuteni pusikkoon. Kaupathan aukeavat vasta puoliltapäivin. Eikä se patikka ollut turhakaan, hyvin oli purkit ja putelit tarjolla, harva kolunnee näitä seutuja. Osa oli toisin rutussa jäätyään renkaan alle, mutta onhan meitis sen verran metallimiesten verta, ettei moinen aiheuta ongelmia. Onhan sitä autojakin oiottu, saatikka alumiinipurkkia. Eihän siitä juuri muuta tarvitse sileäksi saada kuin koodi.
Sitten iltapäivän aluksi realisoitiin aamun työt. 10:10€ ja vielä kaupan edestä asfaltilta 2 € kolikko! Vanhat säästöt lisäksi omistin kokonaiset 18.35 euroa. Joten; halpishalliin ja makuupussi kainaloon! Vielä varsiteriä 3 kpl paketti ja hammasharja. Pääomani hupeni 35 senttiin.
Mikään huippupussi se ei tietenkään ole, en suosittele sitä Himalajalle, enkä Haltille, mutta kotimaan s(e)ikailuihin se ostettiinkin. Etiketin mukaan mukamas pärjää + 3 asteen keleissä, -kokeillaan kun kohdalle sattuu. ( mitään kiirettä tosin moiseen kokeiluun ei ole )
Vaan nyt olin ottanut tietoisen riskin ( taas ), - ruokana oli vain eiliset myslit. Riittävästi ehkä tälle iltapäivälle, mutta illansuussa kyllä syötävää kaipailisin varmasti, joten käytyäni absilla parranajossa ja pesemässä hampaani, oli taas lähdettävä katselemaan mahdollisia realisoitavia löytötavaroita kaduilta ja pusikoista. Jos näin viileänä kesä jatkuisi, makuupussi olisi enemmän kuin tarpeen. Siksi sen hommasin, ennemmin kuin eineksiä.
Eineksistä tuli mieleen, että alun perin olin suunnitellut tekeväni itse osan ruuasta, joko nuotiolla tai ihan keittimen avulla, mutta huomasin sen jo alkupäivinä ihan turhaksi puuhaksi. Kyllä cityssä saa valmista purtavaa, ilman omaa keittiötäkin. Taas yksi turhake pois mukana kannettavista tavaroista.
Illalla alkoi ilma hieman kesäistyä, ainakaan en enää kaikkea vaatetusta päälläni tarvinnut. Pitkät kalsarit sain pois jaloista, eikä takkikaan harteilla keikkunut, vaan repun päällä.
Muutaman purkin sain kokoon ja niillä sitten sen iltapitsan, sekä yli-ikäisen juotavan jugorttipullon, tietty - 50% hinnanhelpotuksella.
Aivan pers'aukisena kuitenkin virittelin yöpuuni ja kaivauduin neitsytuniin pussini sopukkaan..,
tiistai 4. elokuuta 2015
4. vuorokausi
Heräsin mielestäni liiankin myöhään, oli nimittäin lauantaiaamu ja viikonlopun pirskeet jo osittain ohitse. Mutta se riippumatto ja lämmin yö...
Ei se aamu kuitenkaan vielä kovin pitkällä ollut, Absi vielä kiinni, joten vaille kuusi tai viisi.
Niinpä kierros puistoissa ja rantamailla tuotti jo mukavan sadon.
Ja sitä satoa olikin monipuolisesti. Löytyi reppukin ja sen sisällä avattu ja avaamaton tupakka-aski. Itse kun en polta, niin nekin voi ehkä jossain vaiheessa rahaksi muuttaa / vaihtaa.
Nyt minulla oli sivistynyt kantolaite, muovipusseissahan tähän asti olin kaiken " omaisuuteni" mukanani kuljettanut.
Muutamasta rypypaikasta oli lähtö tullut äkkiä, koska kolme avaamatonta kaljapurkkiakin oli tantereelle jäänyt. Puiston penkillä vielä karkkeja pussissa ja puolillaan oleva sipsipussi. Edes varikset eivät olleet kerenneet paikalle ennen minua. Grillillä olisi ollut ranskiksia ja jokunen pihvikin, mutta jätin ne sinne, keli oli niin lämmin, että ehkä jo pilaantuneita olivat.
Päivällä alkoi tuulla pohjoisesta, keli kylmeni selvästi aika nopeaan. Rannat tyhjenivät ihmisistä, eikä terasseillakaan liiemmin tungosta näkynyt.
Päivän ostoksina oli pari halpis pitsaa, 4 kpl lihapiirakoita, jugurttia puolisen litraa - 50 % ja kahvit. Join pois ne kaljatkin ja söin tietysti sipsit ja karkit. Olo kylläinen. Lisäksi aamuksi varasin pussillisen pähkinä-hedelmämysliä. Kaikki yhteensä 7:15€. Mutta hankkeissa olin kokoon saanut 9:45€. Hieman se oli pettymys, sillä liian pitkien aamu-unien takia paras hankeaika meni sivu suun. Olihan niitä muitakin pullonkerääjiä näillä kulmilla.
Vielä eivät rahat makuupussiin riittäneet, joten ilman sitä olisi seuraavakin yö vietettävä.
Ei se aamu kuitenkaan vielä kovin pitkällä ollut, Absi vielä kiinni, joten vaille kuusi tai viisi.
Niinpä kierros puistoissa ja rantamailla tuotti jo mukavan sadon.
Ja sitä satoa olikin monipuolisesti. Löytyi reppukin ja sen sisällä avattu ja avaamaton tupakka-aski. Itse kun en polta, niin nekin voi ehkä jossain vaiheessa rahaksi muuttaa / vaihtaa.
Nyt minulla oli sivistynyt kantolaite, muovipusseissahan tähän asti olin kaiken " omaisuuteni" mukanani kuljettanut.
Muutamasta rypypaikasta oli lähtö tullut äkkiä, koska kolme avaamatonta kaljapurkkiakin oli tantereelle jäänyt. Puiston penkillä vielä karkkeja pussissa ja puolillaan oleva sipsipussi. Edes varikset eivät olleet kerenneet paikalle ennen minua. Grillillä olisi ollut ranskiksia ja jokunen pihvikin, mutta jätin ne sinne, keli oli niin lämmin, että ehkä jo pilaantuneita olivat.
Päivällä alkoi tuulla pohjoisesta, keli kylmeni selvästi aika nopeaan. Rannat tyhjenivät ihmisistä, eikä terasseillakaan liiemmin tungosta näkynyt.
Päivän ostoksina oli pari halpis pitsaa, 4 kpl lihapiirakoita, jugurttia puolisen litraa - 50 % ja kahvit. Join pois ne kaljatkin ja söin tietysti sipsit ja karkit. Olo kylläinen. Lisäksi aamuksi varasin pussillisen pähkinä-hedelmämysliä. Kaikki yhteensä 7:15€. Mutta hankkeissa olin kokoon saanut 9:45€. Hieman se oli pettymys, sillä liian pitkien aamu-unien takia paras hankeaika meni sivu suun. Olihan niitä muitakin pullonkerääjiä näillä kulmilla.
Vielä eivät rahat makuupussiin riittäneet, joten ilman sitä olisi seuraavakin yö vietettävä.
maanantai 3. elokuuta 2015
3. vuorokausi
Satoi aamusta, onneksi vain tihkusadetta, Sateenvarjon alla kuljeskelin jo miltei vakio reittiäni. Yön jäljiltä kassillinen purkkeja kertyi melko vaivattomasti. Lisäksi lippis, talvimallia korvallisilla. Otin sen talteen, siinä se "pipo" nyt olisi kylmimmille keleille.
Huilattuani hetken puistossa ja sateenkin tauottua, lähdin koluamaan ulosmenotien vartta. Siinä menee pyörätie kapean metsikön takana piilossa, joten normikulkijalta jää autoista heitetyt roskat näkemättä. Niinpä kasillinen ja vielä liki toinenkin pulloja ja purkkeja löytyi noin parin tunnin lenkillä. Ajasta niin tiedä, mutta " 5 km keskusta" luki tienviitassa, jonka kohdalta aloin peruutella toista tien laitaa takaisinpäin.
Vein kassit kauppaan ja vakio pitsan ja jugurttipullon lisäksi sain reilut 12 euroa käteistä matkaani.
Käydessäni kirppiksellä huomasin rojun joukossa riippumaton. Syntyi ahaa-elämys: siinä sänky! kustansi vain vitosen.
Halpiskaupasta sain vielä parilla eurolla siihen päälle kevytpeitteen, ihan ehyen. Olisihan niitä risoja vanhoja ollut pitkin pihoja tarjolla, mutta uusi on aina uusi.
Kävin ihan oikealla kahvilla, rahaa kun oli jo liikaakin, mukamas. Tosin kahvi oli pahvipikarissa ja kahvileipä "yön yli nukkunut".
Vielä kiertelyä kaupungilla, väsytti ihan mukavasti, kahvista ja energiajuomien jämistä huolimatta, jotka join jo tottuneesti tuoreilta näyttävistä purkeista suihini. Pieni pöpöjen vaarahan siinä on toisten tähteitä hyväkseen käyttäessä, mutta jano on aina jano...
Ainakaan kaljassa bakteerit ei varmaankaan viihdy, etanolin seurassa.
Iltapalaksi muutama "salaattibanaani", eli ylikypsä ja melkein ilmainen, reissumiespaketti 30 sentillä, ja taas lihapullia 400 g, puoleen hintaan tietysti.
Lähtiessäni kaupasta huomasin erään toisen asiakkaan jättävän ostoskärrynsä parkkipaikalle. "Laiskimus!"-ajattelin, sitten älysin tarkistaa sen panttiraon. Siellähän oli raha tallella! Kärry kauppaan ja pantti omaksi. Tasaraha 1 €.
Kävin tsekkaamassa muutkin heitteille jätetyt kärryt ja taas tärppäsi kahden kärryn kohdalla. Niissä toisin vain 50 senttiset kolikot.
Jee, olin taas keksinyt uuden hanketavan, hyvä päivä!
Huilattuani hetken puistossa ja sateenkin tauottua, lähdin koluamaan ulosmenotien vartta. Siinä menee pyörätie kapean metsikön takana piilossa, joten normikulkijalta jää autoista heitetyt roskat näkemättä. Niinpä kasillinen ja vielä liki toinenkin pulloja ja purkkeja löytyi noin parin tunnin lenkillä. Ajasta niin tiedä, mutta " 5 km keskusta" luki tienviitassa, jonka kohdalta aloin peruutella toista tien laitaa takaisinpäin.
Vein kassit kauppaan ja vakio pitsan ja jugurttipullon lisäksi sain reilut 12 euroa käteistä matkaani.
Käydessäni kirppiksellä huomasin rojun joukossa riippumaton. Syntyi ahaa-elämys: siinä sänky! kustansi vain vitosen.
Halpiskaupasta sain vielä parilla eurolla siihen päälle kevytpeitteen, ihan ehyen. Olisihan niitä risoja vanhoja ollut pitkin pihoja tarjolla, mutta uusi on aina uusi.
Kävin ihan oikealla kahvilla, rahaa kun oli jo liikaakin, mukamas. Tosin kahvi oli pahvipikarissa ja kahvileipä "yön yli nukkunut".
Vielä kiertelyä kaupungilla, väsytti ihan mukavasti, kahvista ja energiajuomien jämistä huolimatta, jotka join jo tottuneesti tuoreilta näyttävistä purkeista suihini. Pieni pöpöjen vaarahan siinä on toisten tähteitä hyväkseen käyttäessä, mutta jano on aina jano...
Ainakaan kaljassa bakteerit ei varmaankaan viihdy, etanolin seurassa.
Iltapalaksi muutama "salaattibanaani", eli ylikypsä ja melkein ilmainen, reissumiespaketti 30 sentillä, ja taas lihapullia 400 g, puoleen hintaan tietysti.
Lähtiessäni kaupasta huomasin erään toisen asiakkaan jättävän ostoskärrynsä parkkipaikalle. "Laiskimus!"-ajattelin, sitten älysin tarkistaa sen panttiraon. Siellähän oli raha tallella! Kärry kauppaan ja pantti omaksi. Tasaraha 1 €.
Kävin tsekkaamassa muutkin heitteille jätetyt kärryt ja taas tärppäsi kahden kärryn kohdalla. Niissä toisin vain 50 senttiset kolikot.
Jee, olin taas keksinyt uuden hanketavan, hyvä päivä!
sunnuntai 2. elokuuta 2015
2. vuorokausi
Puolilta öin kun absit ja ästeet oli kiinni änkesin erääseen hylkyautoon torkkumaan. Siellä oli tosi tunkkaista, öljyn ja homeen hajua, yritin kuitenkin istuskella siinä ja jopa torkahdinkin muutaman kerran.
Kävelemään oli kuitenkin lähdettävä joskus kolmen aikaan. Kelloa ei ollut, mutta alkoihan se aamu jo kirkastumaan. Kylmää oli kuin ryssän helvetissä, tuuli yhä.
Mielialaa kuitenkin paransi yöllä kaduille viskottujen pullojen ja purkkien määrä. Alkoi ihan hymyilyttää jossain vaiheessa, kun tiesin, että jo päivällä olisi vara ostaa lisävaatetta. Kirppiksiltä varmaankin. Ruokaankin riittäisi reilusti euroja. Sillä eihän tämä kansa juomista lopeta, eihän? Ehtymättömän rahavirran olin löytänyt. ( pientä hyperbolaa, kenties )
Toistin sitten aamutuimaan edelliskerran ostokset, pitzaa ja keksejä. Kiertelin vielä uudelleen muutamia kortteleita ja hain edellisen illan saaliini palautusautomaatille. Tulos alkoi hymyilyttää.
Vajaa kymppi käteistä ja päivän eväät. Sopi sitä astella kiertelemään kirppiksiä!
Kalsarit löytyi parilla eurolla, lisäksi ilmainen t-paitakin. En ostanut hanskoja vielä, koska ajattelin säästää rahaa makuupussiin, jos sen saisin huomenna ostettua jostain. Kirppiksillä ei ollut ainoatakaan. Tietäähän sen kun on lomakuukausi menossa. Syyskuulla varmana olisi enemmän tarjolla niitäkin.
Illalla alkoi sataa, keli oli lämmennyt jo kivasti, mutta siihen se kiva sitten loppuikin. Onneksi löysin marketin löytötavaroiden laatikosta risan sateenvarjon, suojasi se jotenkin kerjäläis...eikun kulkumiestä.
Värjöttelin kauppojen eteisissä vuorotellen. Vettä tuli yhä kun kiinnimeno lähestyi. Keljutti: nyt ne juovat sisällä, eivätkä ulkona!
Sinne sitä oli itse kuitenkin lähdettävä, sateenvarjon alla kuljeskelin. Yritin asettua erään rekan perävaunun alle torkkumaan. Siinä pusikon vieressä oli kuitenkin ylen ihania kavereita liikaa. Itikoita nimittäin. Lähdin uudelleen liikkeelle, sitten keksin leikkipuiston trampoliinin! Hiekkalaatikko oli yöksi peitetty kevytpeitteellä, kaiketi kissojen takia. - Paskokoot muualle.
Lainasin peitteen trampoliinin päälle, hyvä sateensuoja siitä tulikin. Siinä kun on trampoliinissa jokunen reikäkin sadeveden varalta...Sen alla oli nyt kuivaa ja aukean paikan hyväpuoli: tuuli tuiversin, joten hyttyset olivat vähissä. Asetuin sitten siihen levolle muutaman halpatavaratalon roskiksesta löytämäni ohuen pakkauksissa olleen ohuen solumuovikaistaleen ja kuplamuoviretaleiden päälle. Eristiväthän ne jo mukavasti, kova oli hiekkamaa maata, mutta siihen olen kyllä tottunut jo aiemmin.
Taskussa oli yhä ne 9:90 €, jotka päivällä olin realisoinut purkeista. Lisäksi jo muutama uusi löytöpurkki ja pullo.
Kävelemään oli kuitenkin lähdettävä joskus kolmen aikaan. Kelloa ei ollut, mutta alkoihan se aamu jo kirkastumaan. Kylmää oli kuin ryssän helvetissä, tuuli yhä.
Mielialaa kuitenkin paransi yöllä kaduille viskottujen pullojen ja purkkien määrä. Alkoi ihan hymyilyttää jossain vaiheessa, kun tiesin, että jo päivällä olisi vara ostaa lisävaatetta. Kirppiksiltä varmaankin. Ruokaankin riittäisi reilusti euroja. Sillä eihän tämä kansa juomista lopeta, eihän? Ehtymättömän rahavirran olin löytänyt. ( pientä hyperbolaa, kenties )
 |
| Ehtynyt vai ehtymätön tulovirta? |
Toistin sitten aamutuimaan edelliskerran ostokset, pitzaa ja keksejä. Kiertelin vielä uudelleen muutamia kortteleita ja hain edellisen illan saaliini palautusautomaatille. Tulos alkoi hymyilyttää.
 |
| Kaupan velkasaldoa asiakkaalle, heh. |
Kalsarit löytyi parilla eurolla, lisäksi ilmainen t-paitakin. En ostanut hanskoja vielä, koska ajattelin säästää rahaa makuupussiin, jos sen saisin huomenna ostettua jostain. Kirppiksillä ei ollut ainoatakaan. Tietäähän sen kun on lomakuukausi menossa. Syyskuulla varmana olisi enemmän tarjolla niitäkin.
Illalla alkoi sataa, keli oli lämmennyt jo kivasti, mutta siihen se kiva sitten loppuikin. Onneksi löysin marketin löytötavaroiden laatikosta risan sateenvarjon, suojasi se jotenkin kerjäläis...eikun kulkumiestä.
Värjöttelin kauppojen eteisissä vuorotellen. Vettä tuli yhä kun kiinnimeno lähestyi. Keljutti: nyt ne juovat sisällä, eivätkä ulkona!
Sinne sitä oli itse kuitenkin lähdettävä, sateenvarjon alla kuljeskelin. Yritin asettua erään rekan perävaunun alle torkkumaan. Siinä pusikon vieressä oli kuitenkin ylen ihania kavereita liikaa. Itikoita nimittäin. Lähdin uudelleen liikkeelle, sitten keksin leikkipuiston trampoliinin! Hiekkalaatikko oli yöksi peitetty kevytpeitteellä, kaiketi kissojen takia. - Paskokoot muualle.
Lainasin peitteen trampoliinin päälle, hyvä sateensuoja siitä tulikin. Siinä kun on trampoliinissa jokunen reikäkin sadeveden varalta...Sen alla oli nyt kuivaa ja aukean paikan hyväpuoli: tuuli tuiversin, joten hyttyset olivat vähissä. Asetuin sitten siihen levolle muutaman halpatavaratalon roskiksesta löytämäni ohuen pakkauksissa olleen ohuen solumuovikaistaleen ja kuplamuoviretaleiden päälle. Eristiväthän ne jo mukavasti, kova oli hiekkamaa maata, mutta siihen olen kyllä tottunut jo aiemmin.
Taskussa oli yhä ne 9:90 €, jotka päivällä olin realisoinut purkeista. Lisäksi jo muutama uusi löytöpurkki ja pullo.
lauantai 1. elokuuta 2015
1. vuorokausi
Kello on n. 23:20 astuessani ulos linja-auton ovesta Laupeuden rajan tuolle puolen. Ventovieraana kävelen nyt vieraan kaupungin kaduille toimeentuloa etsimään.
Tässä sitä nyt ollaan tyhjätaskuna kadulla kaupungissa, jossa minut tuntee nimeltä alle 20 ihmistä, - tuskin törmäillään. ( tosin mitä minä tiedän heidän pimeästä puolestaan... )
Sää on mitä on, kylmän alkukesän jatkoa, tuuli painaa pohjoisesta. Koleaa.
Tavoitteena on tulevalle päivälle löytää edes ruokaa. Joko keräämällä purkit ja pullot kaduilta ja katoksista. Tai sitten tuurilla ihan syötävää ruokaa sellaisenaan.
Hyvä olisi jos saisin hieman rahaa kokoon. Lisävaatetusta ja makuupussia kaipaan, myös jokin sadesuoja olisi varmaan asiaa. Katsellaan...
Päälläni on t-paita, fleese, vanha maihari, jalassa bokserit ja tuulipuvun housut, sukat ja työmaiharit, nekin vanhat, Päässä lippis, jossa teksti Pikku Päkä. - Siinä tuntomerkit.
Ei rahaa, puhelinta, avaimia, kelloa, -ei mitään. Ei edes paperista nenäliinaa. Aivan tyhjätasku siis. Linja-autolipunkin maksoin tasarahalla.
- Ja siitä se lähti. Kävelin pitkin poikin keskustaa. Nukkui se keskustankin väki; kysy vaikka Sipilältä. Arvaan, että väittää vastaan; " Ei nukkunut, vaaleissa ainakaan;"
Ensimmäinen löytöni oli selvää ruokaa: banaani, jonka joku oli heittänyt kadunreunaan. Aivan ehjä kypsä bansku, otin talteen ja ajattelin syödä sen sitten aamupuoleen.
Meni jonkin aikaa ennen kuin ensimmäinen kaljapurkki löytyi, siitä se sitten lähti kokoelma kasvamaan aamua kohti. Keskellä viikkoa ei öisiä purkin heittelijöitä näemmä liikaa ole. Tai sitten joku kerkesi ensin...
Tulos oli melko heikko: 2:00€
Mutta silläpä sain aamun valjettua kokoon vuorokauden kalorit: Digestive-keksejä 400 g paketin ja yhden ananas-kinkku pitzan, ( 4x455 kcal + 2x200 kcal= 2200 kcal likipitäen.) Lisäksi pääomaa kertyi jo 35 senttiä.
Päivällä yritin torkkua uimarannalla, oli kuitenkin niin viileää, ettei siitä mitään tullut. Alkoi hieman huolestuttaa tuleva yö, kuinkahan kylmäksi keli menisi? Lisävaatetta pitäisi saada, pitkät kalsarit ainakin varalle. Mielellään vielä hanskat käteen ja pipo päähän. Lippis oli tuulella kylmä, eikä se edes pysynyt päässä makoillessani.
Kävin lämmittelemässä muutaman kerran kaupoissa, kirjastossa ja huoltiksilla. Niissä join vettä janooni ja natustelin keksejäni aikani kuluksi. Vessoista omin taskuuni muutaman paperipyyhkeen nenäliinaksi. Siisti mies on siisti kadullakin.
Illan mittaan oli saanut jo kokoon pari kassillista pulloja ja purkkeja, kätkin ne pusikkoon. En kehdannut koko kuorman kanssa kierrellä pitkin puistoja ja katuja. Toivoni mukaan ne siellä aamuun säilyisivätkin.
Omistin jo hienon pikarinkin. Kuka sitä nyt pullon- tai purkin suusta suoraan joisi?
Koko päivänä en ollut juonut kahvia, se kyllä korvasi hyvin löytämäni energiapurkkien jämät, jotka join sitten tuosta pikaristani. Paljon sitä näkyy kansa juovan, varsinkin nuoriso. Puolen litran purkkeihin jättävät monesti puolet tähteeksi. -Hyvä niin ;=)
Ostin vielä iltapalaksi pussillisen lihapullia, - 50% alennuksella, ylijäämää siis, tasaraha 35 senttiä.
Aloin katsella yöpuuta, tai edes koloa itselleni. Väsytti jo ihan kivasti, paljonkohan lienenkään kävellyt? Ehkä 15-20 km.
Yhden " lainan " tein päivän mittaan. K-kauppiaan veikkauspisteestä pöllin kynän ja ilmoitustaulun lokerikosta tyhjiä ilmoituskaavakkeita "päiväkirjaani" varten. Niistä sitten teen varsinaisen nettiraporttini. -Kynän palautan kun ja jos muistan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)