Joten päivän lämmettyä, jos se nyt sitten lämpenisi, olisi käytävä järvessä, Pieni pakko olisi pesulle päästä ja psyykkaus alkoi heti. Eipä siinä paljon tarvinnut miettiä moisen teon tarpeellisuutta, kun kainaloaan nuuhkaisi.
Käydessäni huoltiksen vessassa parranajossa, pumppailin hieman saippuaa yhteen limsapulloon, huuhdeltuani sen ensin puhtaaksi. Turha lie sokerivettä hiuksiin kaataa. Vai?
Tavaraa alkoi kertyä pikkuhiljaa liikaakin. Repussa yöpymistarpeet, käsissä muovipussit pulloineen ja purkkeineen. Niinpä aloin katsella sopivaa kätköpaikkaa osalle kamoista. Kurtturuusupuskan valitsin, sinne harva viitsii sisään ängetä. Selkään reppuun jätin kuitenkin yhä makuupussin ja riippumaton. Pusikoon jäi makuualustat, eli auton tuulilasinpeite, muovinsuikaleita. Osa vaatetuksesta.
Sitten pieni hölkkä kohti uimarantaa. Muistin miten intissä meitä juoksutetiin ensin tasatahdissa hikeen ja läkähdyspisteeseen, sitten vaatteet rannalle ja järveen. ( järveen meno oli vapaaehtoista)
Silloin ei toukokuinen vesikään tuntunut kylmältä.
Saman tein taas. - Vaatteet rannalle ja veden kylmyyttä kokeilematta juoksu järveen. Saamari, se onnistui! Pesu ja silitys. Kuivaus oli hieman hakusessa, pyyhe puuttui, mutta sainpa vaatteet taas päälleni ja kiertolaiselämä jatkui talviturkin heiton jälkeen.
Muutama purkkikin oli lähtenyt harrastamaan Kalja-kelluntaa...
"Olin ansainnut kahvit", ajattelin mielessäni, ja käytyäni realisoimassa purkit ja pullot, törsäsin kahviin ja pullaan liki neljä euroa. Käteen jäi vielä 3:50€.
Mielessä kävi, pitäisikö alusvaatteet uusia? Likaisiahan ne jo olivat. Kirppikseltä ne muutamalla kolikolla saisin. Hyvässä lykyssä pestynäkin. Annoin asian kuitenkin vielä olla, jos vaikka sattuisi hellepäivä kohdalle, niin huuhtelisin ne vanhat kalsarit...
Illalla kiersin toisen ulosmenotien vartta muutaman kilometrin. Hyvä tuotos tulikin, pari kassillista tavaraa. Kätkin ne samaan ruusupuskaan, josta otin tavarat mukaani ja etsiydyin nukkumaan lähistön pusikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti